Argentiinalainen Tango :::

Tanssi

Tango on vapaamuotoinen, monipuolinen tanssi, jota voi tanssia monenlaiseen musiikkiin. Sille on ominaista, että se perustuu kehon luonnolliseen liikkeeseen ja kävelyyn. Olennaista tangossa on viennin ja seuraamisen periaate ja tanssiparin keskinäinen yhteys; yhdessä liikkuminen musiikissa. Tanssissa mies, eli viejä, antaa naiselle, eli seuraajalle, merkit ja tilaa liikkumiseen. Viejän improvisointi musiikin mukaan rakentaa tanssin, ja nainen seuraa miehen viestejä. Askelsarjoja tai ”kuvioita” ei siis tarvitse opetella. Tangossa ei ole mitään varsinaista ”perusaskelta”; sen kolme perusaskelta ovat askeleet eteen, taakse ja sivulle. On olemassa joukko nimettyjä askelsarjoja, mutta niitä käytetään pääasiassa opetustarkoituksessa. Tanssija luo tanssia vapaasti musiikin, tilan ja mielenlaadun mukaan. Tauot ja pysähtymiset ovat luonnollinen osa tanssia.

Viejä ohjaa seuraajaa vartalollaan, pääasiassa ylävartalonsa liikkeellä. Miehen ylävartalo liikkuu ensin ja jalat viiveen jäljessä. Seuraaja vastaa vientiin liikuttamalla ensin jalkojaan. Seuraajan tehtävä on säilyttää painopisteensä aina vain toisella jalalla sekä herkästi reagoida miehen ylävartalon liikkeisiin niin, että pyrkii pysymään aina viejän rintakehän edessä. Mies liikuttaa usein naista ympärillään, mikä johtuu osittain tangon luonteesta ahtaiden tilojen sosiaalisena tanssina. Viejän salliessa naisella on myös tilaisuus tehdä koristeluja jaloillaan. Tangon elementit ja musiikki antavat runsaasti mahdollisuuksia monipuoliseen ja tunteikkaaseen tanssiin.

Argentiinalaisessakin tangossa on eri tanssitapoja, jotka vaikuttavat käytettyihin askelsarjoihin ja ennen kaikkea tanssiasentoon. Tanssiasennossa ollaan hyvässä ryhdissä ja kevyessä etunojassa paino päkiöillä. Tanssiparin ylävartalot ovat lähempänä toisiaan kuin jalat, mutta tanssiotteen läheisyys voi vaihdella tanssin aikana. Yleensä tanssitaan täysin vastakkain, eikä lomittain, kuten monissa muissa tansseissa. Liike pidetään tasaisena, eli ylävartalo ja pää pysyvät samalla korkeudella lattiasta. Askellettaessa jalka ojennetaan ensin ja sitten tuodaan vartalon paino jalan päälle. Painopisteen päällä jalat käyvät aina yhdessä. Jalkoja liikutellaan lattiaa pitkin. Seuraaja säilyttää painonsa aina yhdellä jalalla, ja viejän on tunnettava, kummalla jalalla paino on. Viejä liikuttaa sitten seuraajan vapaata jalkaa.

Argentiinalaisen tangon erilaisia tanssitapoja ja -rytmejä voi soveltaa taitojensa mukaan. Esim. perinteisessä, ahtaiden tilojen sosiaalitanssissa, 'milonguero'-tyylissä tanssitaan tiukasti yhdessä tarkasti musiikkiin ja salonkitangossa tanssitaan lähekkäin ja hillitysti. Estradi- l. showtango taas on näyttämölle tehtyä ja tarkoitettu viihdyttämään yleisöä. Tango nuevo-tanssityylillä tarkoitetaan vaihtelevassa, mutta enimmäkseen avoimessa otteessa tanssittavaa tangoa, jossa tangon rakenteen ymmärtäminen mahdollistaa tangon elementtien monipuolisen käytön. (Kyse on siis eri asiasta kuin Tango Nuevo -musiikki). Tangon lisäksi tangoperheeseen kuuluvat valssi ja milonga, joita tanssitaan omalla, tangon tekniikkaan perustuvalla tavallaan.


Historiaa

Tango syntyi 1800-luvun lopulla Buenos Airesissa, Argentiinassa, ja todennäköisesti Montevideossa, Uruguayssa. Buenos Airesin satamakortteleihin kerääntyi siirtolaisia Euroopasta, merimiehiä, työläisiä, hevospaimenia (gaucho) ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, jotka kaikki antoivat musiikkiin ja tanssiin omat vaikutteensa. Kuubalaiset merimiehet toivat habaneran, orjat candomben, italialaiset toivat laulunsa ja espanjalaiset andalusialaiset tanssit. Suurimmat vaikutteet tango sai gauchojen payadasta ja milongasta, joka on läheisin tangon esi-isä. Myöhemmin saksalaiset toivat tangoon bandoneonin, joka nykyään on olennainen osa tangon sointia. Vielä nykyäänkin tämä kehitys on nähtävissä musiikin monipuolisuudessa ja tanssin monimuotoisuudessa.

Aluksi tango oli köyhien kortteleiden musiikkia, jota tanssittiin ahtaiden vuokra-asuintalojen pihoilla. Vähitellen tanssi siirtyi sisätiloihin, tanssisaleihin (academia). Tuohon aikaan paritanssi oli moraalisesti arveluttavaa, ja tangon läheistä syliotetta pidettiin skandaalimaisena. Miehiä oli väestössä enemmän kuin naisia. Useat olivat joutuneet jättämään kotiseutunsa etsiessään parempaa toimeentuloa Buenos Airesista. Slummien naisista tuli siten harvojen onni, ja heidän suosiostaan kilpailtiin. Niinpä miehet usein harjoittelivat keskenään tullakseen mahdollisimman hyviksi tanssijoiksi.


kuva. Wikimedia (Museo del Tango, Buenos Aires)


V. 1880-1930 välisenä aikana Argentiina kehittyi ja rikastui. Rikkaiden perheiden nuoret alkoivat viettää aikaansa laitakaupungilla ja oppivat siellä tangoa. Kun he matkustivat Eurooppaan, niin kuin tuohon aikaan rikkaiden tapana oli, he veivät tangon sinne mennessään. Euroopassa, varsinkin Pariisissa, tangosta tuli nopeasti suosittu muotitanssi ja se levisi eri puolille maailmaa 1900-luvun alkupuolella. Tango palasi kotimaahansa ja tuli sielläkin sitten hyväksytyksi myös ylemmissä sosiaaliluokissa. Ajan kuluessa siitä on maailmalla eriytynyt erilaisia muotoja kuten kilpatango ja suomalainen tango, oma pieni erikoisuutemme. Suomessa tanssittiin tangoa aluksi samaan tapaan kuin muualla Euroopassa, mutta 1930-luvulla vakiintui tapa tanssia tangoa foksin askelilla. 1980-luvulta alkaen aito alkuperäinen, argentinalainen tango on taas levinnyt maailmalla ja tulee yhä suositummaksi.

 
df